Näillä mennään - kohti kirjastoseuran vuosikokousta

Olen ehdolla kesäkuussa, kun Kirjastoseuraan valitaan hallituksen jäseniä. Minua pyydettiin nostamaan esille kolme teemaa, joita haluan että Kirjastoseura ottaa esille toiminnassaan. Mietin teemoja pitkään ja koitin tiivistää asian lyhyesti, kuten pyydettiiin. Siksi ehdokasilmoituksessa ei ehkä auennut kaikki se, mitä niillä kolmella teemallani halusin tavoitella. Kun valittava on niin tässä valinta.

1. Kirjastoammattilaisen imagokysymys

Aihe, jota on usein puitu eikä asia vaan korjaannu. "Tarviiko kirjastonhoitajaksi jotain koulujakin käydä?", "Oikeesti, niin pitkä koulutus?" tai"Mitä te siellä teette, kun olette kuitenkin töissä mut kirjasto on kiinni?". Koulutusvaatimus alallemme on kova, mutta arvostus varsin heikko. Tuntuu, että osaaminen ei aina nouse esille edes oman kehysorganisaation sisällä (vrt. kouluyhteistyö). Jos asiakkailla on eri kuva meidän tavoittelemasta tavoitemielikuvasta, markkinointi ja viestintä on yksinkertaisesti epäonnistunut.

Kouluttaudumme tietoasiantuntijoiksi korkeakouluissa ja koen, että juuri se osa ei tule tarpeeksi selvästi esille. Se työ mikä näkyy ulospäin vahvimmin on satutätinä/setänä toimiminen, sarjakuvatyöpajan vetäjä, leffahetken vetäjä, askartelija, vinkkari, kirjallisuuden asiantuntija, lainaaja ja palauttaja, hyllyttäjä, joskus myös koira, tonttu, prinsessa, noita-akka ja pelle, myös vuodenajasta riippuen.

Ehkä tämä liittyy suurempaan keskusteluun, mitä kirjastot tulevaisuudessa ovat? Mutta miten saadaa esille se tietoasiantuntijuus? Olemalla kansalaisten ohjaajanaja opastajana informaatioyhteiskunnassa? Informaatiolukutaidon edistäminen kaikille? Olla todellakin yhteiskunnassa se kollektiivinen informaatiorenki, joka opastaa jokaista kansalaista puikkelehtimaan tietoyhteiskunnassa. Voisimmeko nostaa profiiliamme tätä kautta ja kertoa ammatistamme ja työstämme avoimemmin, jotta osaaminen välittyisi ja nousisi esille. Korkeampi ammattiprofiili nostaisi työn arvostusta ja vaikuttamisen mahdollisuutta organisaatioissa.

2. Nuoret kirjaston käyttäjät

Lapsiasiakkaille kirjastoilla on tarjota laaja valikoima erillaisia aktiviteettejä, vahvimpana niistä lukemaan innostaminen. On kuitenkin todistettu, että alakoulun ylemmistä luokista alkaen kirjallisuuden lukeminen on nimenomaan vaarassa. Lukuinto-hanke oli lukemisen edistämisessä hyvä, mutta hyvin harva hanke keskittyi nuoriin asiakasryhmiin. Nuoret tarvitsevat lisää aktiviteetteja yhtä lailla kuin lapsetkin, vaikkakin ovat hieman haastavampi asiakassegmentti. Nuorisotoimen kanssa tehty yhteistyö on usein onnistunutta ja sitä pitäisi lisätä. Tässä koen tärkeäksi myös nuorten osalta koulu ja kirjastoyhteistyön nostamisen parpaan asemaan.

Tästä nousee myös tarve voimakkaampaan ja yhteisiin päämääriin perustuvaan yhteistyöhön koulutoimen kanssa. Koen, että kirjastoammattilaisten pedagogisen osaamisen lisääminen ja kiinteät yhteistyöryhmät koulutoimen kanssa jo suunntiteluvaiheessa ovat tässä tilanteessa avainasemassa.

3. Kirjasto kaiken avun tarjoana?

Pitäisikö nostaa yleiseen keskusteluun se, toimiiko kirjasto kaiken palvelun paikkana vai tarvitsemmeko linjavetoja? Olemmeko veroilmoituksen täyttäjiä, tiliotteen printtaajia sekä toimimmeko lippupalveluina ja matkatoimistoina? Voimmeko kääntää tämän tietokoulutuksen tapahtumatuotannoksi? Kumppaneita on jo esimerkiksi pankeista löytynyt, mutta tätä on tehty vasta suhteellisen vähän. Oikeudet ja vastuut on tässä selvitettävä, jotta kirjastojen työntekijät eivät joutuisi pahoihin vastuutilanteisiin ollessaan palvelualttiita. Tämä saattaa hyvinkin olla tulevaisuuden suuntaus, mutta toiminta on vielä hyvin sekavaa ja hajannaista.

Jos nämä teemat vetoavat sinuun ja tuntuvat sellaisilta, että olet samaa mieltä niin käytä äänesi minun äänestämiseen kesäkuussa Seinäjoella, Kirjastoseuran vuosikokouksessa 11.6. Jos et itse ole menossa tapahtumapaikalle, voit antaa Seinäjoelle lähtevälle valtakirjan.

Ihanaa kesän odotusta!